Tähän Lehdon Liikenteen historiikkiin on kerrottu linja-autoliikenteen alkuvaiheista Janakkalassa aina 1940- luvulta saakka, sekä Lehdon liikenne Oy:n liikennöintiyrityksen perustamisvaiheet ja tarinoita yrityksen historiasta.
1940-luku
Kaikki alkoi 1930-luvun lopulla, jolloin Närpiön Kala Oy ajeli linjaa välillä Tampere-Hämeenlinna-Turenki-Helsinki. Kalustona oli vanha kuorma-auto eli ns. seka-auto, jonka etuosassa oli osasto matkustajille ja takaosassa oli osasto, jossa kuljetettiin mm. tuorekalaa. “Legendan” mukaan liikennöinti kuitenkin loppui lyhyeen auton suistuttua talviliukkaalla Hyvinkään puusillalta alas. Varsinaisesti liikennöinti alkoi Janakkalan alueella 1940-luvun alussa.
1940-luvulla kaikki autot olivat pitkällä nokalla varustettuja etumoottorisia 25-paikkaisia linja-autoja. Alussa oli muutamia ns. seka-autoja ja myöhemmin nk. Bulldog-mallisia eli nokattomia autoja. Autoissa ei ollut minkäänlaisia lämmittimiä, vaan ainoastaan pakoputki kiersi osittain matkustustilassa, joka näin tarjosi talvipakkasilla hiukan lämpöä ja kesäkuumalla hiukan liikaakin. Tekniikkakaan ei vielä tuohon aikaan ollut kummoista. Etuovi avattiin mekaanista vipua vetämällä ja suljettiin työntämällä. 1940-luvun alussa suurimpia ongelmia linjaliikenteessä olivat kuitenkin kova pula renkaista sekä polttoaineesta, tämä johtui toisesta maailmansodasta.
Alkeellista oloistaan huolimatta oli bussimatkailu kovassa suosiossa 1940-luvun puolivälissä. Tuohon aikaan joutuivat ihmiset sodan takia säännöstelemään mm. polttoainetta myös henkilökohtaisissa matkoissaan ja näin yleiset kulkuvälineet kasvattivat suosiotaan. Bussimatkustus koettiin myös positiivisena ja ennen kaikkea sosiaalisena asiana. Keskikuormat olivat esim. vuonna 1947 noin 19,7 matkustajaa autoa kohti, kun koko autossa oli paikkoja vain reilulle 20-hengelle. Matkustajia oli välillä niin paljon, että jouduttiin laittamaan penkkien välille lankku, jotta kaikki pääsisivät istumaan. Sota-ajan jälkeen keskikuormat vähenivät merkittävästi ja markkinoille tuli myös uusia yrittäjiä sekä uusia linjavuoroja.
Lehdon Liikenteen syntyvaiheet
Kuorma-autoilija Heikki Lehdon poika Paavo Lehto syntyi vuonna 1923. 19-vuotiaana Paavo puolusti isänmaata hävittäjälentäjänä jatkosodassa, josta hänet kotiutettiin 11.11.1944. Lentäjän koulutuksen Paavo sai Kauhavalla vuonna 1942. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti.
Vuonna 1945 22-vuotiaana Paavo ryhtyi kuorma-autoilijaksi aivan kuten isänsäkin. Niin alkoi Paavo Lehdon aika autoilijana, jota kesti yli 30 vuotta. Reilun vuoden verran Paavo ajeli kuormureita, mutta eräänä talvisena aamuna kirkonmäellä tapahtuneessa onnettomuudessa tukki-kuormassa ollut auto suistui kyljelleen ojaan ja tukit levisivät pitkin piennarta. Silloin Paavo päätti, että nyt saavat kuorma-autot jäädä ja keskitytään muihin hommiin. Eikä mennyt aikaakaan kun linjaliikennöinti alkoi kiinnostaa.
Paavo perusti puolisonsa Hannelen kanssa vuonna 1947 Janakkalaan linjaliikenneyrityksen. Ensimmäisen linjurin Paavo teki itse vuoden 1937-mallisesta tukkifordista Harvialantien varressa olleessa tallissa. Näin alkoi nuoren miehen ura linja-autojen parissa.
Vuoroliikenne alkaa
Ensimmäinen virallinen vuoro alkoi 4.10.1947 kolmella vuorolla linjalla Turenki-Hämeenlinna-Tarinmaa. Hiukan myöhemmin hankittiin toinen linjuri, joka oli 1939-mallinen Chevrolet. Autossa oli paikkoja 25 ja se hankittiin lähinnä sen takia, että toisella pääsi ajamaan, kun toista korjailtiin kotitallissa. Kaikki remontit tehtiin pääasiassa öisin ja suuremmat korjaukset, kuten jousiremontit Salon pajalla Turengissa.
Uusi linjaliikenneyritys Janakkalassa herätti paljonkin huomiota alkuaikoina. Autoja käytiin ihastelemassa, kun ne seisoivat tallin pihassa. Vaikka kiinnostusta olikin, tietoutta autoista ei juuri ollut. Vähitellen vuosien myötä lisääntyivät niin autot kuin vuorotkin. Pari vuotta aloittamisen jälkeen valmistui Leppäkoski-Tervakoski -tie, joka tehtiin talkoovoimin linja-ajoa varten sopivaksi. Tie jouduttiin itse pitämään talvisin auki niin, että ensin kierrettiin aura kiinni nokan lenkkiin ja sitten vasta toisella lenkillä päästettiin matkustajat kyytiin. Kesäisin tie lanattiin ja kunnostettiin, jälleen talkoovoimin.
Rahastus oli alkuaikoina vielä melko alkeellista. Hinta matkalla toki oli, mutta ainahan sitä tutuille jouduttiin vähän hinnasta tinkimään. Joskus autot olivat aivan täysiä, jolloin sanottiin vaan asiakkaalle, että tulehan seuraavalla. Talon ensimmäisiä kuljettajia oli Lauri Selin. Eräs poliisi kulki yhdellä vuorolla useasti ja maksu perittiin niin häneltä kuin muiltakin. Kun sitten poliisi kerran nuhteli Lassea liian täydestä kuormasta, niin jutteli Lasse asiasta Paavolle ja niin he sopivat, ettei poliisilta enää peritä maksua. Tämän jälkeen ylikuormistakaan ei enää puhuttu. Kerran sattui eräänä sunnuntaiaamuna kirkkoajossa hauska tapaus, kun auto kävi kääntymässä Hyvikkälän Haapaniemessä. Kääntöpaikka oli ison kuusen juurella ja niin siinä sitten kävi, että auto sammui eikä lähtenyt enää millään käyntiin. Vika oli bensapumpussa, jonka kalvo oli niin venynyt, ettei enää pumpannutkaan bensaa. Kuljettajana ollut Lasse nokkelana miehenä teki saappaasta pikaisesti uuden kalvon ja näin päästiin taas jatkamaan matkaa takaisin kirkolle. Eikä kuulemma yhtään edes myöhästynyt! No, aikatauluhan oli tosin löysä, kuten tapana oli sanoa. Toinen tapaus samasta paikasta, tosin myöhemmin, kun tanssireissusta olleesta Sisusta räjähti rengas. Varapyörää ei ollut, mutta onneksi paikalle sattui yksi Kuisman kuorma-autoista, joka otti matkustajat lavalle ja näin kotiinkuljetus saattoi jatkua.
Kalusto uusiutuu ja tilausajot lisääntyvät, 1950-luku
1950-luvun alkupuolella kalusto lisääntyi jälleen, kun taloon hankittiin ensimmäinen bulldog-mallinen auto, nokaton Volvo. Auto tuotiin Ruotsista, kuinkas muuten. Siihen aikaan Ruotsissa oli vielä vasemmanpuoleinen liikenne, joten ratti ja ovet olivat väärällä puolella. Tähän alustaan tehtiin sitten omassa tallissa uusi kori, jonka suunnitteli rakennusmestari Erkki Mattila. Kyllähän sillä “väärällä” autollakin ehdittiin ajaa joitakin tanssireissuja, eikä yhtään haitannut ovet ja ratti väärällä puolella. Olihan bussissa aina tunnelmaa ja itse bussiajelukin kokemus sinänsä. Kun uusi auto hankittiin, niin vanhat saivat tehdä tilaa. Vanha Sisu oli ajettu loppuun ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin romuttaa se ja käyttökelpoiset osat ottaa talteen. Tehtävä lankesi pojille Mapelle ja Petterille. Palkaksi pojille luvattiin kaikki rahat, mitä autosta löytyi. Löytyihän sieltä muutama kolikko pakoputken ja seinän välistä.
Tilausajojen voidaan sanoa alkaneen jo vuonna 1947, kun Janakkalan Sokerinviljelijät kävivät tutustumassa Salon tehtaalla. Varsinaisesti tilausajot alkoivat lisääntyä 1950-luvun alkupuolella. Tilausajojen lisääntymisen myötä vuosien saatossa tuli uusia autoja myös Lehdolle. Sen myötä matkustajienkin olot paranivat. 1951 hankittiin käytetty 1948-mallinen 29-paikkainen Bedford eli “Petteri”, kuten oli tapana sanoa. Ensimmäinen uusi auto suoraan koritehtaalta tuli Paavolle vuonna 1953. Se oli 32-paikkainen nokaton Reo. Se oli siihen aikaan kaikkein komein auto ja sitä ihailtiin aina, kun se maailmalla liikkui. 1955 tuli taloon toinen uusi Sisu, samoin nokaton, kuten kaikki tästä eteenpäin hankitut autotkin. Ainoa uudistus autossa oli diesel-moottori ja se oli samalla ensimmäinen diesel-käyttöinen linja-auto Lehdon Liikenteelle. Vuoden 1956 yleislakon aikana parhaimmillaan yhdellä vuorolla oli yhteensä 105 henkeä. Siihen aikaan jouduttiin lisäksi kuljettamaan paljon muutakin kuin ihmisiä. Esimerkiksi teurasvasikoita kuskattiin auton ulkopuolella olevalla tavaratelineellä. Tosin ne oli kääritty kankaisiin ja pistetty säkkeihin. Silti ne olivat ulkona säiden armoilla. Niin ne sitten vietiin Hämeenlinnaan teurastamoon ja yhtäkkiä tulikin määräys, että kuskillakin pitää olla käsittelyn aikana valkoinen takki yllään. Ja niin vedettiin linjan loputtua valkoiset takit päälle ja hommiin.
Vuonna 1957 oli muutosten aika. Uudet hallit rakennettiin vanhan Helsingintien varteen. Tuolloin isot hallit olivat yli 500 neliön suuruiset. Autoja oli 4 kappaletta ajossa. Samoissa tiloissa toimitaan edelleenkin, vaikka laajennuksia on tehty kahteen otteeseen rakentamisen jälkeen. Laajennusten jälkeen toimitilat yhdessä ajoneuvohallien kanssa ylittävät 1000 neliön rajan. Samaan aikaan linja-autohallien yhteyteen Mattilan Erkki suunnitteli Shell-huoltamon, joka oli siihen aikaan uusinta mallia. Huoltamo oli yksi harvoista Suomessa tuohon aikaan, jonka yrittäjät pitivät samaan aikaan sekä liikennöintiyritystä että huoltoasemaa. Asema valittiin vuonna 1975 Etelä-Suomen siisteimmäksi Shell-huoltoasemaksi. Asema oli toiminnassa aina vuoteen 1999 saakka eli yhteensä 42 vuotta. Se oli samalla yksi vanhimmista yhdellä omistajalla ollut huoltamo Suomessa. Yksi kuormurikin taloon hankittiin. Vuonna 1958 uudenmallinen Chevrolet eli letukka, joka tänä päivänäkin on huippukunnossa ja viettelee Lehdon Liikenteen tallissa hyvin ansaitsemiaan eläkepäiviä.
Shell vuonna 1957
Yhteistyö Wihuri Oy:n kanssa alkaa
Vuonna 1959 alkoi sitten Lehdon Liikennöintiyrityksen historian pitkäkestoisin yhteistyö Wihurin eli Wiiman koritehtaan ja Volvon kanssa. Silloin hankittiin uusi 37-paikkainen linjuri, jolla ajettiin pääasiassa tilausajoja. Samoihin aikoihin alkoivat tilausmatkat lisääntyä voimakkaasti. Ja niin kävikin, että kun uusi auto tuli, se oli kahden vuoden ajan lähes kokonaan vain tilauskäytössä. Koko 1960- ja 1970-luvuilla autokalusto koko ajan uudistui tasaisin väliajoin. Esimerkiksi vuonna 1973 taloon hankittiin sen ajan lippulaiva, Volvo B68-Wiima-auto, joka oli ns. keskimoottoriauto, jääkaapilla, henkilökohtaisin ilmasuuttimin ja säädettävillä istuimilla varustettu luksusbussi. Se hankittiin pääasiassa tilausajokäyttöön. Vuonna 1979 yrityksen yhtiömuoto muutettiin kommandiittiyhtiöksi ja yritys sai nimen Lehdon Liikenne Ky.
Muutosten aika, 1980-luku
Vuonna 1980 taloon tuli Wiiman ja Volvon uusin lippulaiva M-401:n korilla. Se oli ns. korkea malli-auto, mikä johtui korkeammasta korista. Auto oli kuten edellinenkin Volvo eli ns. keskimoottoriauto, jotka olivat suosittuja tasapainoisten ajo-ominaisuuksiensa vuoksi. Sittemmin 1980-luvulla astuivat kuvaan mukaan takamoottoriset bussit hyvien matkatavaratilojen vuoksi. Vähän myöhemmin Volvon hankkimisen jälkeen, yrityksen perustaja ja oppi-isä Paavo Lehto menehtyi 11.4.1980. Yritystä jäivät pyörittämään Paavon puoliso Hannele Lehto ja lapset Pertti, Markku ja Ritva. Vuonna 1983 otettiin uusien autojen kohdalla käyttöön “kastajaiset”, joissa annettiin uutukaiselle nimi. Ensimmäinen nimen saanut auto oli Amiraali. Samalla autot saivat uudet huomiota herättävät maalaukset, jonka pääväri muodostui kullasta sekä ruskean, oranssin ja keltaisen väriyhdistelmistä. Amiraali oli ensimmäisiä metallihohtovärein maalattuja busseja Suomessa. Nykyään Lehdon autot tunnetaan ympäri Suomea juuri erikoisten maalaustensa ansiosta, jotka Pertti suunnittelee. Vuonna 1986 perustettiin matkatoimisto Euromatkat, joka hoitaa tälläkin hetkellä matkojen järjestämisen ja jälleenmyynnin Janakkalan alueella. Oma matkatuotanto lisääntyi voimakkaasti. Erityisen suosittuja olivat bussimatkat Leningradiin ja Keski-Eurooppaan. Matkatoimiston perustamisen jälkeen samaan aikaan pyöritettiin kolmea yritystä saman katon alla, joten myös työtehtävät jakautuivat ajan myötä osakkaiden kesken. Pertti hoiti huoltamoa, Ritva pyöritti matkatoimistoa ja Markku liikennepuolta.
Autoihin panostetaan, 1990-luku
Koko 1990-luvun ajan Vaatimusten kasvaessa myös autokalusto on uusiutunut ja parantunut. Näin tapahtui myös Lehdon Liikenteelle. Vuonna 1989 taloon hankittiin uusi saksalaisvalmisteinen Setra, jonka erikoisuutena olivat telipyörät eli kaksi taka-akselia. Kuusi pyörää tuovat näin lisää kantavuutta ja on ajossa vakaampi. Neljä merkittävää ostosta tehtiin vielä samoihin aikoihin. Vuonna 1995 hankittiin Carrus-Delta, joka sai nimen Eurostar Suomen EU-jäsenyyden kunniaksi. Samana vuonna saatiin 30-paikkainen Setra 309HD, Euroclass -nimeltään. Lahden autokorin Eagle 560 hankittiin vuonna 1998. Nimeksi se sai Goldwing, komean kotka-maalauksensa mukaisesti. Vuonna 1999 hankittu teliauto edusti jälleen Saksalaista huipputekniikkaa, merkiltään auto oli Setra 315HDH.
Muutosten aika, 2000-luku
Vuoden 2000 alussa matkatoimisto Euromatkat muutti uusiin tiloihin huoltoaseman paikalle. Vanhoista matkatoimiston tiloista saatiin kuljettajille oleskelutilaa, sekä uusia liikenteen puolen toimistotiloja. Janakkalan Kunnan palvelubussi Tassu ja koulukyytiä ajava pikkubussi aloittivat toimintansa. Uuden vuosituhannen alusta alkaen erikoistuimme laajentamaan autokalustoa eripaikkaisiin busseihin.
2004 hankittiin Suomen suurimpia busseja, 77-paikkainen kaksikerrosbussi Neoplan Skyliner. Vuonna 2007 vetovastuut vaihtuivat. Ritva ja Pertti jäivät yrityksestä pois, Markku jatkoi lastensa Hannan, Samin ja Esan kanssa yrityksen pyörittämistä. Samaan aikaan suoritettiin Hämeenlinnan asuntomessujen kuljetukset. Liki 200 000 messuvierasta kuljetettiin kuukauden aikana. Tämä onkin Lehdon Liikenteen suurin massatapahtuma. Esa nimitettiin toimitusjohtajaksi, Hanna toimistopäälliköksi ja Sami korjaamopäälliköksi. 2009 avattiin Turengin matkahuolto asiamiespiste Lehdon Liikenteen tiloihin. Asiamiespistettä alkoi pyörittämään Samin vaimo Ekaterina. Vuonna 2010 koettiin kuitenkin suruja, kun Sami menehtyi 2.9.
Lehto Sami, 1969 – 2010
Yrityksen yksi johtohahmoista ja erittäin pidetty kuljettaja.
Yrityksessä 1990 – 2010.
Korjaamopäällikkö 2007-2010. Osakas 2007-2010.
Lehdon Liikenne toimitilojen laajennusta ja kasvua 2010 – 2016
Tilausajokalustoa päivittäessä päätettiin panostaa jatkossakin saksalaisiin Setra-merkkisiin linja-autoihin. Näistä on ollut hyviä kokemuksia jo aiemmilta vuosilta. Tästä innostuen hankittiinki vuonna 2012 kalustoon Setra 415GT-HD, joka sai nimekseen ”Hawk”.
Turengin varikko modernisoitiin ja laajennettiin vuosien 2012-2013 aikana. 50-luvun 4 -tallipaikkaa käsittävä osa purettiin ja tilalle nousi nykyaikainen yli 300 neliötä suuri hallirakennelma. Uusissa tiloissa aloitti korjaamopuoli, sekä siihen tuli bussien wc tyhjennys, pesu ja siivouslinjasto.
Tilausajopuolen kalustoa vahvistettiin kevät-talvella 2014 hankkimalla Setra 415 GT-HD ”Sun Rider”.
Lehdon Liikenne osti saman vuoden heinäkuussa liiketoimintakaupalla Hämeen Linjan liiketoiminnan.
Kaupan seurauksena siirtyi Lehdolle Hämeenlinnan kaupunkilinjat; 1, 4, 14, 20.
Työntekijöitä siirtyi 9 kuljettajaa, sekä yksi asentaja vanhoina työntekijöinä.
Hämeen Linjalta ostettiin lisäksi 4 uusinta matala-lattiabussia ja näin kaluston kokonaismäärä kasvoi 20:een.
Vuonna 2015 perustettiin yhdessä Vekka Liikenteen kanssa raskaan kaluston korjaus -ja huoltoyhtiö TLV Oy. TLV suorittaa korjaukset ja huollot kaikille Lehdon -ja Vekka Liikenteen kalustolle.
TLV toimii Lehdon Liikenteen tiloissa ja siinä on toimitusjohtaja Kari Tapolan lisäksi neljä asentajaa.
Kalustoa on huollettavana noin 60 ajoneuvoa. Tilausajopuolen kalustoa tuli 2015 aikana 31-paikkainen Temsa MD9 ”Titan”. Samaan aikaan myytiin edellinen Temsa Opalin Sloveniaan. Sloveniassa myyty Temsa muutettiin täysin sähkökäyttöiseksi bussiksi Električna vozila F d.o.o. toimesta. Lehdon Liikenteen johto sai kutsun auton esittelytilaisuuteen, joka olikin suuri tapahtuma.
Vuoden aikana vahvistettiin lisäksi paikallisliikennekalustoa neljän bio-dieselillä toimivan matala-lattiabussin verran.
Hämeenlinnan koulukyytiä voitettiin kolmen auton verran Lehdon Liikenteelle 2016, lisäksi tilausajojen määrää onnistuttiin kasvattamaan. Bussien lukumäärä nousi jo 26 tienoille.
2016 hankittiin yrityksen uusi lippulaiva 52-paikkainen Setra 416HDH ”King”, sekä (yksi Suomen hienoimmista pikkubusseista) Mercedes-Benz Sprinter 519 ”Princess”.
Ekologisuutta haettiin kun varikon 1250 neliön kiinteistötilojen lämmitysjärjestelmä uusittiin öljyn sijaan ilma-vesilämpöpumpuilla toimivaksi.
2016 Lehdon Liikenne oli ainakin toistaiseksi suurimmillaan. Bussien vuotuinen kilometrimäärä ylitti 1,5 miljoonan kilometrin rajan vuodessa. Vuoroja kulki Turengista päivittäin 30, Hämeenlinnassa ajettiin neljää kaupunkilinjaa, lisäksi oli palveluliikennettä ja koulukyytiliikennettä Hämeenlinnassa kolmelle autolle ja Janakkalassa yhdelle autolle.
Tappioita 2017
Lehdon Liikenne ei menestynyt uuden mallisessa kilpailutuksessa. Turenki – Hämeenlinna väli menetettiin 70 vuoden liikennöinnin jälkeen ja Hämeenlinnan kaikki kaupunkiliikenteet hävittiin.
Henkilökuntamäärä pieneni yli puolella.
Palkintoja ja huomionosoituksia
Autoja on vuosien saatossa ollut monenmoista, lähes 70 erilaista yksilöä. Lehdon Liikennettä on myös palkittu vuosien saatossa. Yritystoiminnassa alusta lähtien mukana ollut Hannele Lehto palkittiin vuonna 1987 Suomen Yrittäjäin Keskusliiton myöntämällä kultaisella yrittäjäristillä. Lisäksi Lehdon Liikenne sai yhtenä neljästä kunniamaininnasta vuonna 1989 järjestetyssä aikataulukilpailussa. Vuonna 1992 Suomen Yrittäjäin Keskusliitto (SYKL) palkitsi Lehdon Liikenteen Janakkalan Vuoden Yrittäjä – palkinnolla. Valinnan perusteena oli perheen yrittäjähenkisyys ja muuntautumiskyky perinteisestä linjaliikenneyhtiöstä monialaiseen, liikennettä palvelevaan ja matkailupalveluja tarjoavaan yrityskokonaisuuteen. Ja Vuonna 1997 Janakkalan kunta palkitsi Vuoden Yrittäjä – palkinnolla. Suomen sota-veteraaniliitto palkitsi Lehdon Liikenteen vuonna 2009. Avainteko -palkinto tuli vuonna 2014. Avainteko myönnetään vuosittain yhteisölle, yritykselle, henkilölle tai taholle, joka edesauttaa vammaisten elämää hyvällä tavalla.
Perinteet tulevat jatkumaan Lehdon Liikenteen talossa – nimittäin edelleenkin autot huolletaan, korjataan ja maalataan kotona.
Historiikin kirjoittanut Pertti ja Esa Lehto.